Ihanat, kamalat herpit
Kaikki Suomen matelijat ja sammakkoeläimet ovat Suomen luonnonsuojelulain mukaan rauhoitettuja. Rauhoitus koskee eläinten kaikkia kehitysvaiheita, eli laki kieltää myös sammakoiden kudun tai nuijapäiden viemisen kotiin kasvatettavaksi.
Matelijoiden ja sammakkoeläinten maineessa olisi kohentamisen varaa. Liian usein nämä kiehtovat luontokappaleet joutuvat esimerkiksi lasten kiusaamisen kohteeksi, kenties siksi, ettei niiden uskota kokevan kipua tai pelkoa. Vaikka näillä eläimillä ei ole ilmeitä, eleitä tai ääniä, jotka me ihmiset ymmärtäisimme merkeiksi pelosta tai kivusta, se ei tarkoita, ettei niillä olisi edellytyksiä näiden tuntemiseen.
Matelijat
Suomessa luonnonvaraisina eläviä matelijalajeja ovat sisilisko, vaskitsa, kyy ja rantakäärme sekä vain Ahvenanmaalla tavattava kangaskäärme.
Lisäksi vuonna 2014 Lounais-Suomessa löydettiin uusi liskolaji, hietasisilisko. Havaintoja lajista on sittemmin tullut merkittävästi laajemmalta alueelta.
Sammakot ja konnat
Suomessa esiintyy kolme sammakko- ja konnaeläintä: ruskosammakko, viitasammakko ja rupikonna.
Kesällä 2008 Lounais-Suomessa alettiin saada havaintoja vihersammakoista, jotka myöhemmin todettiin edustavan kahta lajia; ruokasammakko ja pikkuvihersammakko.
Lounais-Suomesta on löydetty luonnosta sekä vuoristokellosammakoita että euroopanlehtisammakoita. Jälkimmäistä ilmeisesti asustaa myös jossakin päin Helsinkiä.
Salamanterieläimet
Suomessa eläviä salamanterieläimiä ovat manteri ja harvinaisempi rupimanteri.
Kesällä 2013 Turun seudulta raportoitiin ensimmäisestä alppimanteripopulaatiosta. Alppimanterit ovat sittemmin laajentaneet tunnettua levinneisyyttään Lounais-Suomessa merkittävästi.
Näitkö kyyn vai rantakäärmeen?
Suomessa mantereen puolella elää vain kaksi käärmelajia: rantakäärme ja kyy. Joskus niiden erottaminen toisistaan voi olla vaikeaa.
Rantakäärmeen paras tuntomerkki on kaulan molemmilla puolilla olevat keltaiset läiskät – ne näkyvät kauas. Kyyn tunnistaa taas useimmiten sahakuvioisesta selästä.
Rantakäärme
Kyy
Haasteen tunnistamiseen luo se, että molemmat lajit voivat olla myös täysin mustia. Rantakäärmeeltä puuttuu tällöin kaulan läiskät ja kyyltä sahakuvio selästä. Rantakäärmeellä voi olla myös selässä kuviointia, joka muistuttaa kyyn sahakuviota.
Musta rantakäärme
Lähes musta kyy, jolla selän sahalaitakuvio näkyy vain vähän
Lajit pystyy lähempää tarkasteltuna erottamaan pään ja silmäterän muodosta: kyyn pää on litteä ja kolmiomainen, rantakäärmeen pää on pyöreä. Lisäksi kyyn pupilli on pystysuuntainen ellipsi, kun taas rantakäärmeellä se on pyöreä. Myös pään suomuissa on eroja, joista lajit pystyy helposti erottamaan, jos tuntee suomujen salat. Kyyllä on päälaella useita pieniä suomuja, kun rantakäärmeellä on vain isoja.
Rantakäärmeen pupilli on pyöreä ja päälaella on vain isoja suomuja.
Kyyn päälaella on vain muutama iso suomu ja monta pientä. Kyyn pupilli on viirumainen.
Toisen kuvan kyy on jossain elämänsä vaiheessa menettänyt silmänsä.
Kyy on rakenteeltaan tukeva ja melko lyhyt, rantakäärme taas on pitkä ja solakka. Rantakäärmeen liikkuminen on usein “vaivattomamman” oloista verrattuna kyyn liikkumiseen.
Solakka ja pitkä rantakäärme
Lyhyt ja tukeva kyy
Kuvassa rantakäärme lämmittelee kalliolla
Vaihtolämpöisyys
Vaihtolämpöinen on eliö, jonka lämpötila muuttuu ympäristön mukaan. Vaihtolämpöiset eivät pysty säilyttämään aineenvaihduntareaktioissa muodostunutta lämpöä ja niiden liikkeet ja toiminnot hidastuvat kylmässä ja lopulta ne voivat pysähtyä kokonaan.
Vaihtolämpöisyydessä on etuja. Koska vaihtolämpöisten ei tarvitse itse tuottaa ruumiiseensa lämpöä, niiden ei tarvitse liikkua ja syödä niin paljon kuin tasalämpöisten. Niinpä monet vaihtolämpöiset selviävät pitkiä aikoja syömättä.
Talvehtiminen
Matelijoille ja sammakkoeläimille talvi on todellista hiljaiseloa. Säiden viilentyessä niiden elintoiminnot ja liikkeet hidastuvat ja ravinnon samalla vähetessä niillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin vaipua talveksi kylmänhorrokseen. Horroksessa eläinten aineenvaihdunta hidastuu niin alhaiseksi, että ne juuri ja juuri pysyvät elossa. Niiden ruumiinlämpö laskee lähelle nollaa ja elimistö käyttää säästeliäästi kesän aikana kerättyä ihonalaista vararavintoa välttämättömien elintoimintojen ylläpitämiseen.
Hietasisiliskon nahanluontia
Nahanluonti
Nahanluonti on eläimen ulkokerrosten aika ajoin tapahtuva uusiutuminen niin, että entinen peite irtaantuu ja uusi peite muodostuu sen sijalle. Ilmiö esiintyy yleensä kasvun yhteydessä siten, että uusi nahka on edellistä suurempi.
Selkärankaisista nahanluontia esiintyy vain sammakkoeläimillä ja matelijoilla. Sammakkoeläimet irrottavat vanhan nahkansa raajoilla repien ja syövät sen yleensä välittömästi, matelijoista liskot vaihtavat nahkansa paloina ja käärmeet yhtenä kappaleena.
Ruskosammakko
Mikä uhkaa matelijoita ja sammakkoeläimiä?
Matelijoiden ja sammakkoeläinten pahimpia uhkia ovat ilmastonmuutos, liikenne, niiden tärkeille elin-, lisääntymis- tai talvehtimisalueille rakentaminen, elinympäristöjen pirstoutuminen ja lannoitteiden ja myrkkyjen käyttö. Matelijat ja sammakkoeläimet tulisikin ottaa paremmin huomioon etenkin laajamittaisen rakentamisen yhteydessä.
Keski-Euroopassa tavataan sammakoiden virustauteja, jotka ovat tappaneet kokonaisia sammakkopopulaatioita. Nämä virukset voivat levitä maasta toiseen esimerkiksi koristekalojen mukana. Riski kotimaisille matelija- ja sammakkoeläinlajeillemme piilee myös muista maista kotoisin olevissa eläimissä.
Matelijoita ja sammakkoeläimiä maailmalta
Urbaanilegendat
Alligaattoreita viemäreissä ja sammakoita vatsassa – matelijat ovat olleet suosittuja urbaanilegendojen aiheita kautta historian.
Käärmeen synnystä on olemassa monia tarinoita, joissa useimmiten kuvataan pirulla olleen jollakin tavoin osuutta käärmeen luomiseen. Käärme kerrotaan esimerkiksi luodun paholaisen syljestä tai oksennuksesta, tai on arveltu käärmeen olevan peräti pirun luoma. Käärme liitetään pahaan myös Raamatussa: syntiinlankeemuskertomukseen käärme on tulkittu itse paholaiseksi tai tämän apulaiseksi. Kyykäärme kuuluu Suomessa harvinaisiin myrkyllisiin eläimiin ja käärme on myös jalattomana matelijana jonkinlainen kummajainen maaeläinten joukossa. Ehkä juuri siksi käärmeellä on ollut erityisasema myös “vanhan kansan” uskomuksissa.
Yksi melko laajalti levinnyt sisiliskon nimitys oli sisälisko: sisilisko saattoi livahtaa kesällä nurmikolle suu auki nukahtaneen suusta sisään ja luikerrella vatsaan.
Sisiliskoa ei sopinut tappaa, sillä sen pääpuoli oli ihmissukua, häntä sen sijaan käärmettä. Hännän se oli saanut käärmeeltä oltuaan sille lapsenpiikana: käärmeellä ei ollut varaa maksaa palkkaa piialle, joten se nipisti palan hännästään ja antoi sen sisiliskolle.
Sammakoiden erikoisominaisuus oli kylmyys ja sammakoita käytettiin eräänlaisina jääkaapin korvikkeina: maitoastiassa niiden uskottiin pitävän maidon viileänä.
Sivustolla on hyödynnetty mm. Sammakkolammen tietoja.