Matelijoille ja sammakkoeläimille talvi on todellista hiljaiseloa. Säiden viilentyessä niiden elintoiminnot ja liikkeet hidastuvat ja ravinnon samalla vähetessä niillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin vaipua talveksi kylmänhorrokseen. Horroksessa eläinten aineenvaihdunta hidastuu niin alhaiseksi, että ne juuri ja juuri pysyvät elossa. Niiden ruumiinlämpö laskee lähelle nollaa ja elimistö käyttää säästeliäästi kesän aikana kerättyä ihonalaista vararavintoa välttämättömien elintoimintojen ylläpitämiseen.
Sammakot ja konnat
Sammakoiden ja konnien talvehtiminen alkaa maamme eteläosissa syys-lokakuussa, pohjoisessa hieman aikaisemmin. Siirtymisen talvehtimispaikoille käynnistävät usein ensimmäiset yöpakkaset.
Sammakoilla toimii talvehtimispaikkana useimmiten riittävän suuri lammikko tai merenlahti, jonka pohjamudassa sammakot viettävät talven horrostaen. Osa saattaa talvehtia myös maakoloissa routarajan alapuolella. Rupikonnat talvehtivat valtaosin maakoloissa, mutta myös vedessä talvehtivia rupikonnia tavataan usein. Toisinaan rupikonnat hakeutuvat ulkorakennuksiin ja kellareihin etsimään sopivaa talvehtimispaikkaa.
Sammakot saattavat liikehtiä vesien pohjalla talvella, mutta eivät syö mitään. Jos sammakon käyttämä vesi jäätyy pohjaan saakka, tai ne eivät ole maalla ollessaan päässeet roudan alapuolelle, ovat niiden selviytymismahdollisuudet kylminä talvina heikot. Leutoina talvina sammakoita voi tavata hangelta loikkimasta tai jään alta uiskentelemasta.
Kun ilman lämpötila keväällä, huhti-toukokuun aikana, ylittää +5 astetta, alkavat sammakot ja konnat kömpiä esiin talvipaikoistaan ja suunnata kohti lisääntymisalueita. Viitasammakko heräilee yleensä paria viikkoa tavallista ruskosammakkoa myöhemmin.
Manterit
Manterien horros alkaa elo-syyskuussa. Laji horrostaa pääosin kuivalla maalla erilaisissa maakoloissa, mutta voivat toisinaan horrostaa myös pienvesien pohjamudassa. Joskus rupimanterien on nähty liikuskelevan vedessä jään alla.
Keväällä manterit tulevat esiin huhti-toukokuussa.
Käärmeet
Käärmeet hakeutuvat usein syys-lokakuussa kivenkoloihin tai maan alle paikkoihin, jotka pysyvät läpi talven mahdollisimman tasalämpöisinä. Matelijat sietävät vain pientä pakkasta kuolematta. Pakkasessa matelijoiden solunesteet jäätyvät helposti. Matelijoiden on siis hakeuduttava talveksi paikkoihin, joihin pakkanen ei pääse. Suositut talvehtimispaikat ovat käytössä vuodesta toiseen ja niissä voi olla kymmeniä, jopa satoja käärmeitä. Samassa onkalossa voi talvehtia myös sammakoita, jotka kesällä olisivat käärmeille haluttuja saaliita. Ihmisten sanonta “Sopu sijaa antaa” pätee hyvin sammakkoeläinten ja matelijoiden yhteisiin talvehtimispaikkoihin. Rantakäärmeet aloittavat horroksensa hieman kyitä aiemmin, elo-syyskuussa, ja suosivat rannan lähellä olevia kivikasoja ja louhikoita.
Keväällä käärmeet ilmaantuvat paistattelemaan kevättä huhti-toukokuussa. Kyykoiraat tulevat keväällä Etelä-Suomessa esiin huhtikuun alkupuolella, kun taas naaraat jatkavat talvikauttaan huhtikuun lopulle tai toukokuun alkuun. Pohjoisessa kyiden herääminen menee aina kesäkuulle saakka.
Kangaskäärmeiden talvehtimista ei ole Suomessa tutkittu. Iso-Britanniassa ne talvehtivat maaonkaloissa tai puiden juuristoissa, mistä niitä voi talvella tavata useitakin yksilöitä samasta kolosta. Ilmeisesti horros Ahvenanmaalla alkaa syys-lokakuussa ja päättyy huhti-toukokuun tienoilla.
Liskot
Kun ilmat syksyllä viilenevät, hakeutuvat sisiliskot lähemmäksi talvehtimispaikkaansa. Aikuiset sisiliskot katoavat yleensä näkyvistä Etelä-Suomessa elokuun aikana, mutta saman vuoden poikasia voi nähdä liikkeellä vielä syyskuussakin. Suosituimpia talvehtimispaikkoja ovat erilaiset lahokannot ja mättäät, joiden sisällä lämpötila ei talvellakaan laske kovin alas. Toinen vaihtoehto sisiliskolle ovat puiden juuristot tai muut maakolot, joissa liskojen pitää päästä kaivautumaan aina routarajan alapuolelle. Samassa paikassa ei yleensä talvehdi kuin yksi tai muutama sisilisko.
Vaskitsat vetäytyvät horrospaikkoihinsa yleensä syyskuun aikana. Laji talvehtii kivilouhikoissa, kantojen alla ja lehtikarikkeen peittämissä puiden juuristoissa, sekä toisinaan muurahaispesissä. Hyvässä horrospaikassa voi olla kerralla jopa kymmeniä vaskitsoja.
Keväällä ensimmäiset sisiliskokoiraat ryömivät etelässä lämmittelemään aurinkoisille pälvipaikoille huhtikuun alkupuolella. Lapissa horros jatkuu aina pitkälle toukokuuhun asti. Koiraiden jälkeen esiin tulevat keskenkasvuiset yksilöt, ja naaraita alkaa näkyä vasta kolmisen viikkoa koiraiden jälkeen.
Ensimmäiset vaskitsat tulevat esiin keväällä huhti-toukokuun vaihteessa, ja kuten monilla muillakin lajeilla, ensimmäisenä aktivoituvat koiraat.