Matelijoista on lukuisia urbaanilegendoja. Ne ovat olleet suosittuja aiheita kautta historian. Suomessa etenkin kyykäärmeestä on monia uskomuksia, joihin törmää vielä tänäkin päivänä.
Uskomuksia kyykäärmeestä
Kyykäärme on kuvattu usein hyvin hyökkääväksi. Sen on kerrottu toisinaan vaaniskelevan hiljaa pusikoissa ihmistä, ja tämän kulkiessa ohi hyppäävän jopa metrin verran ilmaan päästäkseen uhrinsa kimppuun. Turun Sanomat on julkaissut tästä lukijan kokemuksen. Ei siis ole ihme, että käärmeitä on pelätty. Todellisuudessa kyykäärme pystyy “hyppäämään” eteen- tai ylöspäin noin kolmasosan koko pituudestaan. Kyykäärme kasvaa yleensä noin 50-60 cm pitkäksi, eli se pystyy parhaimmillaan “hyppäämään” noin 20cm eteenpäin. Tutkimusta aiheesta löytyy mm. Chrysopelea-suvun käärmeistä.
Yksi yleisimmistä väitteistä on, että kyy synnyttää puussa, koska sen poikaset ovat niin myrkyllisiä, että tappaisivat äidin. Höpöhöpö! Kyy vetäytyy synnyttämään niin piiloon, että harva on koskaan nähnyt synnyttävää käärmettä.
Kyykäärmeen poikasia on pidetty erityisen vaarallisina, koska uskotaan, että poikanen ei osaisi säännöstellä myrkkyään. Tämä on vahva urbaanilegenda, mikä ei tutkimusten mukaan pidä paikkaansa. Myrkky on kyylle äärimmäisen kallisarvoista – ilman sitä kyy ei saa ravintoa. Uuden myrkyn valmistaminen menetetyn tilalle vaatii kyyltä resursseja, jonka vuoksi kyy ei käytä myrkkyään turhaan.
Jopa käärmeasiantuntijoina itsensä esitelleet antavat virheellistä tietoa kyykäärmeistä. Esimerkkinä Ylen uutisoima “Kyykäärmeet nyt myrkyllisimmillään“. Uutisessa kerrotaan, että pitkän talven aikana “kyyt ovat ladanneet myrkkyrauhasensa, joten keväisin kyyt ovat myrkyllisimmillään”. Tämä ei pidä paikkaansa. Kyyn myrkyn vahvuuteen ei vaikuta käärmeen myrkkyrauhasen tiheä tai vähäinen käyttö. Myrkky, tai oikeastaan sen koostumus itsessään, on aina samaa. Tutkimusten mukaan eri käärmepopulaatioilla voi olla eroja myrkyn koostumuksessa; käärmeen myrkyn koostumukseen vaikuttavat mm. habitaatti sekä käärmeen ruokavalio.
Myytteihin kuuluu myös “havainto” käärmeestä, joka etenee pyörimällä mäkeä alas. Pötyä sekin, vaikka käärmeen kroppa onkin joustava.
On myös uskottu, että muurahaiskeolla ja kyyllä olisi jokin kohtalonyhteys – ei ole. Niiden arvostama biotyyppi on hyvin erilainen. Monilla mökeillä on ihan suotta lähdetty siirtämään ja tuhoamaan muurahaiskekoa, ettei se houkuttelisi käärmeitä.
Kyyn puremasta on olemassa valtava määrä erilaisia uskomuksia. On uskottu, että jos käärmeen saa tapetuksi heti pureman jälkeen, myrkky ei ehdi vaikuttamaan. Käärme on voitu myös tappaa lääkkeeksi puremaan; puremakohdan ympärille on levitetty käärmeensappea tai -ihraa tai puremakohtaa on paineltu käärmeenraadolla. Joskus on pidetty pelottavampina myös sisiliskon, vaskitsan ja sammakon puremia – uskomusten mukaan näistä ei ole ollut suuria mahdollisuuksia selviytyä hengissä.
Raamatun syntiinlankeemustarinasta on juontanut juurensa uskomus siitä, että käärmeen tappaminen on kristityn velvollisuus. Kristinuskon myötä käärmettä alettiin pitää pirun luomuksena ja kavalimpana kaikista eläimistä maan päällä. Käärmeen tappamiseen liittyi monia uskomuksia; jos tappoi käärmeen, sai yhdeksän syntiä anteeksi, mutta jos jätti tappamatta, sai yhdeksän syntiä lisää. Jokaisen tuli eläessään tappaa ainakin yksi käärme, muuten “Jumala panee taivaassa tappamaan käärmeen pikkusormella”.
Vanhan kansan uskomusten mukaan kyykäärmeet saa karkotettua lähistöltä, kun naulaa käärmeenraadon seinään. Aina, kun kyykäärme tulee pihapiiriin, se tapetaan ja naulataan seinään. Jossain vaiheessa kyykäärmeitä ei enää näy – pitääkö siis uskomus paikkaansa. Vai voisiko olla, että paikallisesti on vain tapettu kaikki käärmeet…