Ulkonäkö ja koko
Rupikonnan kuivassa ihossa on, lajin nimen mukaisesti, runsaasti nystyröitä, joita vanha kansa kutsuu ruviksi. Niskassa, silmien takana sijaitsevat korvallisrauhaset ovat suuret ja eläimen yleinen olemus hyvin tanakka, konnamainen. Rupikonna on selkäpuolelta väritykseltään ruskean yksivärinen. Vatsa on vaaleahko tai harmaa. Takajalat ovat lyhyemmät kuin sammakoilla ja niissä on räpylät. Konnaa kannattaa katsoa silmiin, sillä pupillit ovat kauniin kuparin tai kullan väriset.
Kooltaan rupikonnanaaraat voivat Suomessa saavuttaa jopa liki kymmenen sentin pituuden. Koiraat jäävät yleensä 6–8 sentin mittaisiksi. Keski-, ja Etelä-Euroopassa konnat voivat kasvaa jopa 20 cm mittaisiksi.
Ääntely
Rupikonna ääntelee pääasiassa lisääntymisaikanaan, myös valoisan aikaan. Kurnutuksesta suurin osa on varoitusääntä, joka on korkeahko kvark-kvark… Tahti on kahdesta kolmeen tavua sekunnissa. Varsinainen houkutusääni on hitaampi ja tavut ovat pidempiä. Jos konnan ottaa vedestä käteen voi se päästää ”protestikurnutuksen”.
Kuuntele ääninäyte
Levinneisyys
Suomessa rupikonna on yleinen maamme etelä-, ja keskiosissa. Levinneisyys jatkuu harvalukuisempana kuitenkin aina Napapiirin pohjoispuolelle, ja pohjoisimmat havainnot ovat Kittilän ja Saariselän korkeudelta.
Elinympäristö
Rupikonna hyväksyy asuinpaikakseen hyvin monenlaiset ympäristöt metsistä puutarhoihin ja niittyihin. Rupikonnan voi tavata hyvinkin kuivilta alueilta, kunhan sieltä löytyy jokin kosteampi, varjoisa kolo johon konna voi vetäytyä päivän ajaksi. Rupikonna kestää myös kohtalaisesti suolavettä, ja on täten levinnyt myös saaristoon ja merenrannoille.
Elintavat
Rupikonna on pääasiassa hämärän eläin. Kutuaikana, sateen jälkeen, sekä heti muodonvaihdoksen jälkeen konnat liikkuvat myös päivisin, mutta muutoin konnaa ei yleensä valoisan aikaan näe.
Lisääntymisajan ulkopuolella rupikonnalla on selkeä reviiri. Päivät se viettää yleensä tietyssä vakiintuneessa kolossa ja kiertää öisin vakiopolkuaan ruokaa etsimässä. Rupikonna saalistaa hyvin monenlaisia selkärangattomia. Rupikonna asustaa maanpinnan rajassa, eikä juuri kiipeile. Toisinaan se saattaa kaivautua pehmeään maaperään päivän viettoon tai kosteuden perään. Häirittynä konna laskee päänsä alas ja ruumiinsa ylös jalkojen varaan. Näin se yrittää piilottaa herkän päänsä ja näyttää todellista kokoaan suuremmalta.
Lisääntyminen, kasvu ja ikä
Lisääntymiskausi alkaa heti horroksen jälkeen, jolloin konnat matkaavat kukin tuttuun lisääntymispaikkaansa, tarvittaessa pitkienkin matkojen päähän. Rupikonna laskee munansa lampiin, suojaisiin järvenlahtiin ja muihin ei aivan mataliin vesiin. Munat lasketaan 3-6 metriä pitkiksi nauhoiksi joita syntyy aina kaksi rinnakkain. Nauhat, joissa voi yhteensä olla 2000–7000 munaa naaras kieputtaa vesikasvien ympärille.
Poikaset kuoriutuvat 8-12 vuorokauden kuluttua ja ovat tällöin 4-6 millimetriä pitkiä. Lämpiminä päivinä poikaset uivat pohjan tuntumassa suurina parvina ruokaa etsien. Suurimmillaan poikaset ovat 8-12 viikon kasvun jälkeen, jolloin ne saavuttavat 3-3,5 senttimetrin kokonaispituuden. Kehitys on samankaltainen kuin sammakolla. Menetettyään häntänsä muodonvaihdoksessa poikasille jää mittaa 10-13 millimetriä. Ensimmäisen kesän aikana ne kasvavat parin-kolmen sentin mittaisiksi ja toisena kolmen-neljän sentin mittaiseksi. Koiras on sukukypsä kolmantena kesänään, naaras vuotta myöhemmin.
Maailman vanhin tunnettu rupikonna on saavuttanut 54 vuoden iän, mutta luonnossa ne harvoin elävät kymmentä vuotta pidempään.