Ulkonäkö ja koko
Rantakäärme on Suomen suurin käärme. Se kasvaa yleensä 75-90 cm mittaiseksi, mutta suurin kotimainen yksilö on ollut 134 sentin pituinen. Keski-Euroopasta on löytynyt jopa kahden metrin mittaisia rantakäärmeitä.
Käärmeen selkäpuoli on oliivinvihreä, harmaanvihreä tai ruskeanharmaa. Tummassa selässä voi olla vielä tummempia täpliä. Myös täysin mustia yksilöitä tavataan. Selkein lajituntomerkki ovat kaulalla sijaitsevat kellertävät ”korvaläiskät”, jotka usein näkyvät jo kauas. Niiden väritys voi vaihdella valkean ja oranssin välillä, tai pikimustilta yksilöiltä ne voivat puuttua kokonaan.
Pää on pyöreämuotoinen, ja silmäterä on pyöreä, mitkä ovat hyviä tuntomerkkejä lajin erottamiseen kyystä. Eikä rantakäärmeellä myöskään ole kyylle tyypillistä sahalaitakuviota, vaan rantakäärmeen selkäpuoli on hyvin tasavärinen. Myös eläimen yleisessä muodossa ja pään suomutuksessa on eroja, joilla lajit voi lähempää tarkasteltuna erottaa toisistaan. Kangaskäärmeeseen rantakäärmettä tuskin tulee missään tapauksessa sekoitettua, niin erilaiset näiden lajien ulkonäkö ja elinympäristö ovat.
Levinneisyys
Suomessa rantakäärmettä tavataan maamme eteläisissä osissa, ja yleinen se on vain maamme lounaisissa osissa, etelärannikolla ja järvialueilla suunnilleen Kristiinankaupungin ja Savonlinnan korkeudelle saakka. Pohjoisimmat yksittäiset havainnot ovat kuitenkin paljon pohjoisempaa, aina Oulun korkeudelta saakka.
Elinympäristö
Maanviljelyksen aikaan rantakäärmeitä tavattiin usein karjapihoilla, mutta nykyään laji on joutunut palaamaan luonnolliseen elinympäristöönsä vesistöjen rannoille. Suomalaisen nimen lisäksi tieteellinen sukunimi Natrix tarkoittaa vesikäärmettä. Ranta, jossa on runsaasti kasvillisuutta, aurinkoinen paistattelupaikka ja sopiva kivikko yöpymis-, ja piiloutumispaikaksi olisi rantakäärmeen unelmakoti. Vesi voi olla suolaista tai makeaa, joten rantakäärmeen voi löytää niin meren, järven kuin joenkin rannalta.
Elintavat
Rantakäärme on päiväaktiivinen laji. Se paistattelee usein pitkiäkin aikoja paikallaan ja pulahtaa toisinaan uinnille kalan tai sammakkoeläimen perässä. Rantakäärme ui ja kalastaa taitavasti.
Sammakkoeläinten, niiden toukkien ja kalojen lisäksi rantakäärmeet syövät myös jyrsijöitä ja toisinaan linnunpoikasia. Saalistaessaan käärme liikkuu aktiivisesti sekä maalla, että vedessä.
Jos rantakäärme säikähtää, syöksyy se piiloon kasvillisuuden sekaan tai kivenkoloon. Tai vedenpohjaan. Jos se jää kiinni, se sähisee, tekee valehyökkäyksiä ja mahdollisesti jopa puree. Rantakäärme myös usein ruiskuttaa viemärisuolen äärellä olevista anaalirauhasista erittäin pahanhajuista eritettä ahdistelijan päälle, eikä haju irtoakaan vaatteista ihan helpolla. Jos mikään muu ei auta, käärme voi leikkiä kuollutta: se kääntyy selälleen, avaan suunsa ja antaa kielen riippua suusta. Kuolleen esittäminen on taitavaa, eikä edes hengitysliikkeitä pysty erottamaan.
Lisääntyminen, kasvu ja ikä
Rantakäärmeiden paritteluaika alkaa horroksen päätyttyä huhti-toukokuussa. Naaras munii kesä-heinäkuussa 6-40 munaa. Munat ovat soikeita, 2-4 cm pituisia, himmeän valkoisia ja nahkakuorisia, ja ne ovat liimamaisella eritteellä kiinni toisissaan. Naaras munii munansa maahan mätänevän lehtikarikkeen joukkoon, navetan taakse lantakasaan, meren rannan rakkoleväkasaan tai muuhun paikkaan missä lahoamislämpö ja kosteus hautovat munia tasaisesti. Jos hyviä munintapaikkoja on vähän, saattaa useampikin naaras laskea munansa samaan paikkaan.
Munat kuoriutuvat elo-syyskuun vaiheessa. Tuolloin poikaset rikkovat munan kuoren ja kaivautuvat esiin kompostistaan maan pinnalle. Poikaset ovat tällöin 14-19 cm mittaisia. Kahtena ensimmäisenä kesänään ne kasvavat molempina reilun kymmenkunta senttiä kesässä, ja kolmantena vuonna ne ovat reilusti yli puolimetrisiä. Tässä vaiheessa koiraat ovat saavuttaneet myös sukukypsyyden. Naarailla tämä vie vuoden pidempään. Rantakäärmeen tiedetään saavuttaneen vankeudessa 20 vuoden iän.