Customize Consent Preferences

We use cookies to help you navigate efficiently and perform certain functions. You will find detailed information about all cookies under each consent category below.

The cookies that are categorized as "Necessary" are stored on your browser as they are essential for enabling the basic functionalities of the site. ... 

Always Active

Necessary cookies are required to enable the basic features of this site, such as providing secure log-in or adjusting your consent preferences. These cookies do not store any personally identifiable data.

No cookies to display.

Functional cookies help perform certain functionalities like sharing the content of the website on social media platforms, collecting feedback, and other third-party features.

No cookies to display.

Analytical cookies are used to understand how visitors interact with the website. These cookies help provide information on metrics such as the number of visitors, bounce rate, traffic source, etc.

No cookies to display.

Performance cookies are used to understand and analyze the key performance indexes of the website which helps in delivering a better user experience for the visitors.

No cookies to display.

Advertisement cookies are used to provide visitors with customized advertisements based on the pages you visited previously and to analyze the effectiveness of the ad campaigns.

No cookies to display.

Skip to content
Home » Sammakkoeläimet

Sammakkoeläimet

Suomessa tavattavat sammakkoeläimet ovat ruskosammakko, viitasammakko, rupikonna ja vesilisko. Viides laji, harvinainen rupilisko esiintyy vain Ahvenanmaalla ja Kaakkois-Suomessa.

Perinteisten sammakkoeläinlajien lisäksi Suomen luonnosta on aikain saatossa tavattu muitakin matelijoita ja sammakkoeläimiä. Mölysammakko asutti muutamaa eteläsuomalaista merenrantaruovikkoa 1900-luvulla runsain joukoin. Laji hävisi maastamme vuonna 1960, ja sen jälkeen siitä on saatu vain epävarmaksi jääneitä havaintoja. Kesällä 2008 alettiin Turussa saada havaintoja vihersammakoista, joiden myöhemmin todettiin edustavan kahta eri lajia, joista toinen on sittemmin levinnyt Lounais-Suomessa. Vuonna 1993 Kotkasta puolestaan löydettiin yksittäinen viherkonna, joka on saattanut kulkeutua sinne merivirtojen tai laivojen mukana. Kesällä 2013 Turun seudulta raportoitiin ensimmäisestä alppimanteripopulaatiosta, ja laji ovat sittemmin laajentanut tunnettua levinneisyyttään Lounais-Suomessa merkittävästi. Lounais-Suomesta on löydetty luonnosta sekä vuoristokellosammakoita että euroopanlehtisammakoita. Jälkimmäisiä ilmeisesti asustaa myös jossakin päin Helsinkiä.


Ruskosammakko (Rana temporaria)

Ruskosammakko

Ruskosammakko on maamme runsaslukuisin ja tunnetuin sammakkoeläin. Aikaisemmin lajia kutsuttiin yksinkertaisesti ”sammakoksi”, mutta jotta laji olisi helpompi erottaa yleisestä termistä ”sammakko”, on nimen alkuun lisätty tunniste ”rusko”. Lähes jokainen on varmaan joskus nähnyt ruskosammakon. Monet ovat katselleet myös niiden kutua ja nuijapäitä (eli toukkia) jossakin ojassa tai lampareessa tai kuunnelleet niiden keväistä kurnutusta.


Viitasammakko (Rana arvalis)

Kovin moni ei ole koskaan kuullutkaan viitasammakosta, mutta moni lienee sellaisen tietämättään nähnyt. Viitasammakko on kovasti tavallisen sammakon näköinen, joten se sekoitetaan usein ruskosammakkoon, eikä laji tule määritettyä oikein. Määrittäminen on kuitenkin mahdollista maallikollekin kohtuullisella vaivalla, joten seuraavan kerran pienikokoisen sammakon nähdessäsi otusta kannattaa katsoa vähän tarkemmin.

Viitasammakko

Rupikonna (Bufo bufo)

Rupikonna

Rupikonna on maamme ainoa konnalaji, ja monille tuttu ilmestys. Aivan kaikki eivät erota ”rupisammakkoa” tavallisesta sammakosta, mutta useimmille konnan nystyröiden peittämä iho ja muutenkin konnamainen ulkoasu on tuttu, eikä lajimääritys siten ole vaikea tehdä.


Vihersammakot (Pelophylax sp.)

Euroopassa elää joukko sammakoita, joita kutsutaan yleisesti vihersammakoiksi, ja jotka kuuluvat sukuun Pelophylax. Eurooppalaisia lajeja suvussa on yhteensä viitisentoista ja ne jaetaan perinteisesti kolmeen lajiryhmään. Lajiryhmät ovat mölysammakot (Pelophylax ridibundus) sukulaisineen, pikkuvihersammakot (jotka aiemmin tunnettiin nimellä lessonansammakot) (Pelophylax lessonae) sukulaisineen, sekä ruokasammakot (joita aiemmin kutsuttiin syötäviksi sammakoiksi) (Pelophylax kl. esculentus) sukulaisineen. Täsmällisesti ottaen ruokasammakko ei ole oma lajinsa, vaan kahden aiemmin mainitun lajin risteymä, mutta perinteisesti sitäkin on käsitelty kuin omaa lajiaan.

Ruokasammakko


Manteri (Lissotriton vulgaris)

Manteri

Manteri on pieni ja piilotteleva salamanterieläin. Aikaisemmin laji tunnettiin nimellä ”vesilisko”, mutta koska eläin ei ole lisko, haluttiin harhaanjohtavasta nimestä päästä eroon, ja uudeksi nimeksi esitettiin ”manteria”. 

Vaikka laji maamme etelä-, ja keskiosissa on verraten yleinen ja runsaslukuinen, ei kovin moni ole päässyt manteria näkemään. Helpointa manterin löytäminen on huhti-toukokuussa, jolloin ne kerääntyvät suurinakin laumoina ojiin, lampiin ja lätäköihin kutemaan.

Vielä jokin aika sitten manterin tieteellinen nimi oli Triturus vulgaris, mutta nykykäsityksen mukaan pienet eurooppalaiset manterilajit kuuluvat omaan Lissotriton-sukuunsa, jolloin manterin tieteelliseksi nimeksi syntyi Lissotriton vulgaris.


Rupimanteri (Triturus cristatus)

Suomen kahdesta salamanterilajista rupimanteri (joka aikaisemmin tunnettiin nimellä rupilisko) on harvinaisempi. Itse asiassa se on Suomen harvinaisin sammakkoeläin. Sitä tavataan pääosin Ahvenanmaalla ja toisaalta Kaakkois-Suomessa. Salamanterimaisen piilottelevan elämäntapansa ja rajallisen levinneisyysalueensa takia rupimanteri on useimmille tuntematon tuttavuus.

Rupimanteri


Alppimanteri (Ichthyosaura alpestris)

Alppimanteri

Kuva Alexandre Roux (lisenssi CC BY-NC-SA 2.0)

Toukokuussa 2013 luontokuvaajat löysivät Turun lähistöltä metsälammesta omituisen näköisiä salamanterieläimiä. Valokuvien perusteella eläimet määritettiin alppimantereiksi (aiemmalta nimeltään alppivesilisko). Joukossa oli molempia sukupuolia. Alkuvuosina kannan oletettiin rajoittuneen kahteen metsälampeen, mutta sittemmin alppimantereita on löytynyt lukuisista paikoista Paimiosta Maskuun leviävällä alueella. Lounais-Suomen ja lajin luontaisten keskieurooppalaisten elinalueiden pitkän välimatkan takia on selvää, että nämä salamanterieläimet ovat ajautuneet Suomeen tavalla tai toisella ihmisen mukana, ja ovat näin ollen vieraslaji kotomaamme luonnossa.