Matelijoiden ja sammakkoeläinten uhat

Maailman sammakkoeläimiä uhkaa sukupuuttoaalto. Monet lajit, suvut ja jopa heimot häviävät luonnosta ennennäkemättömällä vauhdilla. Selviydyttyään olemassaolon taistelussa yli 360 miljoonaa vuotta sammakkoeläimet ovat hätää kärsimässä: ainakin kolmasosa – tai pahimmassa tapauksessa puolet maailman 6000 sammakkoeläinlajista – menetetään lähitulevaisuudessa. Lajeja uhkaavat ilmastonmuutos, liikenne, rakentamisesta johtuva elinympäristöjen pirstoutuminen sekä lannoitteet ja myrkyt.

Sammakkoeläin- ja matelijalajistossa on viime vuosikymmeninä tapahtunut huomattavia maailmanlaajuisia muutoksia, joita ovat aiheuttaneet mm. ympäristön saastuminen, ilmastonmuutos ja vieraslajit. Lajiston muutokset ilmentävät yhteisen ympäristömme muutosta. Myös Euroopassa tavattavien lajien levinneisyyksissä ja runsauksissa on todettu muutoksia.

Sammakkojen elämää uhkaavat sopivien elinympäristöjen häviäminen, ilmaston muuttuminen, saasteet ja hyönteismyrkyt, vieraat tulokaslajit niiden elinympäristöissä ja pyydystys ruokapöytiin ja lemmikkieläimiksi. Vakavin ongelma on kokonaisia sammakkokantoja tappava loissieni, joka on vähitellen levinnyt Afrikasta ympäri maailman. Sammakoiden pelastamiseksi on tehty maailmanlaajuinen hätäohjelma. Koska suojelutyö sammakoiden alkuperäisillä elinalueilla ei riitä suojelemaan sammakkokuntaa katastrofilta, eläintarhat ovat ottaneet tavoitteekseen antaa mahdollisimman monelle uhanalaiselle sammakkolajille turvapaikan. Eläintarhat kurnuttavat sammakoiden hätähuutoa, keräävät varoja suojeluun ja perustavat sammakoille sijaiskoteja. Korkeasaari on mukana sammakkorintamassa mm. ottamalla sammakoita kasvatettavakseen ja levittämällä sammakkotietoa monin eri tavoin.

Sammakot ovat usein puhtaan ja turvallisen luonnonympäristön mittari. Erilaiset tuholaismyrkyt ja ilmansaasteet voivat vaurioittaa sammakon ihoa ja vaikeuttaa hengittämistä. Niiden iho läpäisee herkästi ympäristömyrkkyjä ja sammakoiden häviäminen varoittaa ympäristön pilaantumisesta. Monin paikoin sammakot pitävät huolta myös siitä, että tuhohyönteiset ja tauteja levittävät otukset pysyvät kurissa. Sammakoiden ihon eritteistä on löydetty useita erilaisia aineita, jotka tappavat viruksia ja bakteereja. Sammakkoja tutkimalla on löydetty mm. lääkeaine, joka tehoaa HIV:iin. Suojelemalla sammakoiden elämää hyödymme siis samalla itsekin!

Maankäyttö ja rakentaminen

Tehokas ja voimaperäinen maankäyttö, kuten rakentaminen ja asutuksen leviäminen, uhkaavat paikallisesti matelija- ja sammakkoeläinkantoja. Sammakkoeläimet tarvitsevat lisääntymiseen vesiympäristön, kuivaa maata ravinnon hankintaan ja sopivan talvehtimispaikan. Talvehtimispaikkojen puute voi olla paikoin ongelma myös yleisemmille lajeille, kuten kyylle, rantakäärmeelle ja vaskitsalle.

Varsinkin rakentaminen ja maantiet pilkkovat eläinten elinympäristöt niin sirpaleisiksi, että monipuolista ympäristöä vaativat matelijat ja sammakkoeläimet voivat hävitä paikoista, joissa niitä on aiemmin tavattu. Matelijat ja sammakkoeläimet tarvitsevat häiriötöntä, rauhallista ja samalla monimuotoista elinympäristöä. Eläimen selviäminen vaarantuu, jos yksikin osa sen vaatimasta maisemamosaiikista pettää. Matelijoiden ja sammakkoeläimien on ensinnäkin löydettävä sopiva talvehtimispaikka. Toisaalta ne tarvitsevat kesän elinalueita, kuten järvenrantoja, soiden laitamia tai niityn pientareita, joissa riittää saalista. Kaikkien näiden alueiden on myös sijaittava suhteellisen lähellä toisiaan.

Ilmastonmuutos

Ilmastonmuutoksella on vakavat vaikutukset sammakkoeläimiin ja matelijoihin. Ilmastonmuutos on muun muassa köyhdyttänyt niiden lajikirjoa sekä levinneisyyttä, ja se vaikuttaa todennäköisesti alentavasti myös lajien lisääntymiseen. Ilmaston lämpeneminen saattaa kuivattaa entistä nopeammin sammakkoeläinten lisääntymisvesiä.

Useat sammakkoeläimet ja matelijat ovat jo valmiiksi vaikeuksissa, sillä niiden elinalueet pienenevät ja niitä myös pyydystetään liikaa. Ilmastonmuutoksella on näihin ongelmiin kielteinen kerrannaisvaikutus. Esimerkki tästä ovat Keski-Amerikassa sijaitsevien Costa Rican ja Panaman metsät ja niissä elävät sammakot: ne ovat jo nykyisellään vaarassa kadota. Lämpötilan nousu ja kosteudessa tapahtuvat muutokset saattavat aiheuttaa sienitaudin leviämistä. Sienitaudin taas uskotaan olevan syypää useiden sammakkolajien katoamiseen alueelta.

Muualla maailmassa sammakkoeläinkantoja voimakkaasti vähentäneet taudit sekä UV-säteily eivät toistaiseksi uhkaa Suomen sammakkoeläin- ja matelijalajistoja. Uusi uhka saattaa olla Iridoviridae-heimoon kuuluva ranavirus. Nämä DNA-virukset ovat aiheuttaneet sammakkoeläinten massakuolemia ympäri maailmaa. Virukset leviävät esimerkiksi kalaistutusten mukana. Toistaiseksi ranavirusta ei ole Suomessa tavattu.

Vieras- ja tulokaslajit

Riski kotimaisille matelija- ja sammakkoeläinlajeillemme on vieras- ja tulokaslajit. Vieraat lajit voivat päätyä Suomeen esimerkiksi laivojen painolastivesien tai tuontikasvien mukana, mutta joskus myös ihmiset päästävät eläimiä luontoon. Vieraiden lajien päästäminen luontoon on harkitsematonta ja tuomittavaa.

Sammakkoeläimet kärsivät uusista ja nopeasti leviävistä taudeista. Etenkin sammakkoeläinten siirtäminen maasta toiseen lisää alkuperäisten lajien tautiriskiä. Tanskasta löydettiin muutama vuosi sitten 1200 kuollutta vihersammakkoa. Ne olivat menehtyneet ranavirukseen, jota esiintyy mm. Aasiassa, Australiassa ja Italiassa. Kukaan ei tiedä, miten virus on kulkeutunut Tanskaan.

1970-luvulla maailman sammakkoeläinpopulaatioiden uskotaan romahtaneen Batrachochytrium dendrobatidis -loissienen takia. Etenkin erilaiset sienitaudit uhkaavat vakavasti sammakkoelämiä.

Vaikka sammakkoeläinten tilanne on huolestuttava, voidaan niiden elinolosuhteita parantaa pienillä toimilla. Pohjoismaissa istutukset ja elinympäristöjen ennallistamistoimenpiteet ovat olleet sammakoiden suojelussa tehokkaita keinoja. Tanskassa näin on suojeltu menestyksekkäästi euroopanlehtisammakkoa, eikä se enää kuulu maan uhanalaisiin lajeihin.

Kyyviha

Suomessa on perinteisesti vahva petoviha. Kotieläimiä tai ihmisiä uhkaavat eläimet ovat olleet meillä vuosisatoja vainon alla. Meillä on vainottu esim. haukkoja, kotkia ja tietenkin suurpetoja. Kyy menee tähän samaan luokkaan.

Vastenmielisyys käärmeitä kohtaan tulee vuosisatojen takaa. Voi olla, että siihen on jopa raamatullisia syitä. Kristinusko piti käärmettä varsin pahana eläimenä. Siitä on voinut syntyä kulttuurillinen tapa hävittää käärmeet. On hyvin todennäköistä, että liskoihin kuuluvia vaskitsoja hävitetään yhtä lailla kuin kyitä.

Nykyään onneksi käärmeviha on hieman vähentynyt, sillä nuoret eivät tapa käärmeitä niin kuin vanhempi polvi. Nuoriso näyttää ymmärtäneen, että luonnossa voi olla myös eläimiä, joista emme erityisemmin pidä, mutta siitä huolimatta niilläkin on oikeus olla olemassa. Kyyllä on myös ihmiselle hyödyllisiä vaikutuksia. Se esimerkiksi pitää kurissa punkkeja levittävien pienjyrsijöiden kantoja.

Katso myös urbaaneja legendoja matelijoihin, etenkin kyihin liittyen